PEPA PÄIVINEN QUARTET-------- takaisin

Pepa Päivinen Quartet - Tiram Num
(SLC-025)
Julkaistu 2002

01. TIRAM NUM
02. A LITTLE BIT LIKE...
03. PLUTOONA
04. THE FOLLOWERS OF GARUDA
05. YELLOW ROSES
FOR MR. G.W.B
06. THE SECRET WORD
07. FRANS EFRAIM
08. AQUARIAN

Oletko koskaan ollut matkalla? Jopa tavallisella, suomalaisittain hyvin organisoidulla seuramatkallakin voi matkaan tulla yllättäviä käänteitä: uusia kohtaamisia, mutkia matkaan ja ennen näkemättömiä maisemien muunnoksia. Toisinaan, luonnonvoimat tekevät matkasuunnitelmat ja matkaamisen hankaliksi tai hengenvaarallisiksi. Tai - paremmalla onnella - matka Ylänteelle tai Ylläkselle muuntuu matkaksi yliseen maailmaan.

Tällaiseen kuvaan herään kuunneltuani Tiram numin nimikkoraidan. Vaikka (vaiko juuri siksi, että) olen tuntenut Pertti "Pepa" Päivisen musiikintekoa jo parin vuosikymmenen ajan, hän yllättää. Tämän levyn musiikilliset maisemanvaihdokset eivät perustu niinkään teemaimprovisaatio -ketjuille, eivätkä tihentymä-purkautuma -dynamiikan vaihteluille. Ne eivät perustu edes innoittuneelle ja raikkaalle Päivisen puhaltimien ja kitaristi Timo Kämäräisen unisonoille, vuoropuheluille ja -vedoille, vaan matkalla oloa muistuttavalle kokemuksien toisiinsa limittymiselle ja muunnoksille. Sen psyykkisiä edellytyksiä on kaksi: muusikoiden sielussa soi ja henki voi puhua vapaasti heidän kauttaan.

Koirankusemia hangella - kiitokseksi sotaisalle Herra Pensaalle. Ilman viidennen raidan nimestä kaikuvaa kannanottoakin on selvää, että elämme kaikkea muuta kuin taiteen kautta tapahtuvan oivalluksen aikakautta. Silti, Garudan seuraajien (raita 4) tapaan olisi (on!) kiihtyvän elämänmenon ja kaaoksen keskellä ajateltava ja tunnettava, jäsennettävä kokemuksensa yhä selkeämmin. Garudan säveltäjä, lyömäsoitintaiteilija Mikko Hassinen, alkaa yhä vahvemmin vertautua Paul Motianin ja Pierre Favren kaltaisiin musiikintekijöihin. Heidän kykynsä luoda lyömäsoittimillaan musiikin perustaa on sillä tavalla huomiota herättämätöntä, että parhaiten se tulisi havaituksi käänteisesti: vain pyyhkimällä pois heidän ilmaisunsa, koko musiikillinen kuulokuva sumenee ja ohenee ratkaisevasti.

Mikä on epäajanmukaisempaa kuin väittää, että elämässä ja musiikissa syvenevään selkeyteen tarvitaan ennen muita - kurinalaisuutta. Pepa Päivisen saksofonismi ja sävelkieli etenevät vakavan jazzin ja elämän tiellä, mitä ennen häntä ovat uurtaneet ja viitoittaneet Sun Ra, Cecil Taylor, Ornette Coleman, Abdullah Ibrahim ja Edward Vesala. Heidän taiteensa perustuu vakaumukselle, ettei olemassa olevan musiikin rajoja voi todella koetella eikä rakentaa uutta ilman vahvaa sisäistä tietoisuutta musiikin ja elämän muodoista. Tällä tiellä kurinalaisuus on a, osaaminen on o, sekä vapaasti kokeileva ja vastuullisesti liikkuva mieli on kaiken tulos.

Pepa Päivinen on pitkän tien kulkija, jossa Vesalan koulusta imetty kurinalaisuus ja Uuden musiikin orkesterista imetty osaaminen ovat jo yhdistyneet omaksi poluksi. Päivisen sointi on syvä, vahva ja mietiskelevä, aina helposti tunnistettava. Tiran numilla hän on entistä rohkeammin kokeileva taiteilija. Kurinalaisuudelle ja osaamiselle perustuva kokeilu tekee sen, mikä on (hyvän) musiikin tehtävä: näkyjen sarjassaan, mielen matkoissaan ja toisin kuulemisen riemussaan se ennakoi vastuullisempaa ja vapaampaa elämänmuotoa, missä musiikki ei enää pelkisty tavaramuotoon pakatuksi "teokseksi" , vaan kiinteäksi osaksi arkielämämme haastamista. Tässäkään tärkeintä ei ole päämäärä, vaan kokeileva mieli ja valpas matkallaolo...

Jazzpastori Markku Salo.